Monday, September 5, 2011

The 1000 Islands

Lauantaina lähdin mun Suomi-kotona olevan vaihtarin Benin perheen (tai osan perheestä) kanssa 1000 islandsille, missä Adamsien mökki sijaitsee, viettämään Labor Day viikonlopun! Paikka oli tosi kaunis, mutta ei vastannut ehkä ihan suomalaista käsitystä mökkeilystä. Joka tapauksessa, oli tosi hauskaa ja Adamsit ja Benin isovanhemmat, täti, serkku ja sen kaverit oli myös aivan ihania! Opin myös viittomaan aakkoset amerikan viittomakielellä, kun Benin serkku ja sen kaverit on kuuroja. Eipä tästä viikonlopusta sen ihmeellisempää mielenkiintosta kerrottavaa, mutta lisään miljoona kuvaa, joista voi saada jonkinlaisen käsityksen millasessa paikassa olin!


Huomioi pinkki mökki! (Siis tuo tosi pinkki)

Hyvää huumoria vai






Adamsien mökki!!

Koiria! Ja Mary Pat!

Local ride.





Kuljimme veneellä.

Emme jääneet alle.

"A birdge to the happiness"

Linnaa!

Linnaa läheltä!

Tie oli vähän pomppuinen ja sain suihkun samalla.




Bald Mountain and the Journey concert

Vähän hiljasta ollut täällä blogin puolella koko viime viikon, mutta sehän tarkottaa aina vaan hyvää! "No news, good news." Eli tässä on tullut touhuttua kaikenlaista, eniten cross countryn parissa mutta myös muutenkin. Parin päivän päästä alkaa koulu että sitä odotellessa. Nyt on luvassa paljon kuvia, sen takia teen kaksi eri postausta (näistä erikoisemmista tapahtumista lähinnä)!

Eli torstaina lähdettiin pienelle retkelle cross country porukan kanssa, jonka pääkohteena oli Bald Mountain, jossa sitten patikoitiin. Tuli hieman kotonen olo, sillä maisemat ja luonto muistutti tosi paljon Suomea. (Eli siis sanomattakin selvää että siellä oli kaunista...) Cross country tiimin tytöt on aivan mielettömän mukavia, mitä tässä en ookkaan ehtiny vielä hehkuttaa, mutta kiitos heidän, retki oli myös tosi hauska. Itsekin päästin vanhan kunnon hassuttelevan Tiian valloilleen, minkä voi joistakin kuvista myös havaita. Kuvia jouduin tosin karsimaan tosi paljon ja ne on muutenkin toisten ihmisten kameroista koska omani unohdin tietysti kotiin.

Perjantai-iltana mentiin sitten vielä host perheen kanssa the Journeyn konserttiin kauniiseen kaupunkiin nimeltä Saratoga spring. Koko bändin tiesin oikeestaan vaan poikaystäväni ansiosta, joka lauloi, tai pikemminkin esitti, mulle biisin "Don't stop believing" kun oltiin vielä molemmat Suomessa. Aaa hyviä muistoja...


Tekemässä jotain älykästä.



"rock climbing"



Vähän perhettä ja takana myös naapureita!