Huh, on sitten mahtava ja uuvuttava reissu takana. Mulla on jotain suurempaa tapahtumaa nyt jokaiselle viikonlopulle mun loppuvaihtovuodesta. Niinpä, enää 31 päivää jäljellä eli about kuukausi koko vuodesta. Pieni paniikki siitä iskee vaikka tietysti en malta odottaa että pääsen taas ihanan perheeni ja ihanien ystävieni luokse. Noh mutta ehkä mä palaan noihin tunnelmiin joskus myöhemmin, nyt kerron siis mun viime viikonlopusta eli kuoron matkasta Ohioon. Luvassa oli pieni esiintyminen, jättivesipuistoa jättihotellissa, ja Cedar Point mikä on myös ihan hiton suuri huvipuisto.
Saavuttiin siis Kalahari hotelliin n. 7 tunnin ajomatkan jälkeen. (Lähtöhän oli ollut klo 4 aamulla, jaiks...) Hotellin teema oli nähtävästi Afrikka, mikä oli tietyllä tavalla huvittavaa, mutta olihan se kuitenkin ihan näyttävä paikka.
Pitkän odottelun jälkeen olin ensimmäinen mun ryhmästä joka pääsi hotellihuoneeseen (koska 3 muuta oli jo orkesterin esiintymisessä ja kuoro oli vasta myöhemmin) Tässä kuvassa siis meidän hotellihuone numero 1, koska se haisi niin pahasti tupakalle (tupakointi kielletty hotellissa, just joo) että jouduttiin myöhemmin vaihtaan.
Sitten oli kuoron aika lähtee esiintymään ja mikäs sen parempi tapa viihdyttää itteensä matkalla kun ottamalla kuvia. Ystäväni poseeraavat kauniisti seuraavissa. Itse esiintyminen meni muuten ihan ok.
 |
| Mäkin päätin läväyttää jonkun nätin ilmeen. |
 |
| Ja voi juku mua ärsyttää kun mun kamera on hyvin kakka eikä se voinut ikuistaa kunnialla tätä maisemaa mutta tässä nyt jonkinlainen näyte siitä. |
 |
| Maria-cart |
Tässä sitten vähän kuvaa vesipuistosta. Eipähän kuva näytä paljoo mitään mutten saanut mitään hyviä kuvia siellä sisälläkään. Mentiin tonne molempina iltoina ja viivyttiin joku parisen tuntia. Ehdottamasti paras vesiliukumäki oli vesi "vuoristorata" vai mikä lie (näkyy kuvassa oranssina putkena).
 |
| sisteeer!! |
 |
| Norsu. |
Sitten lauantaina päästiin itse Cedar Pointiin. Olisinpa saanu taas paremman kokonaiskuvan huvipuistosta mutta tästä nyt näkee jotain. Jooh, enpä oo nähnyt yhtä isoja vuoristoratoja aiemmin. Ainiin ja tossa on toi vasemmanpuoleinen isompi rata, noh, siihenhän mut raahattiin ensimmäisenä. Olin ihan varma että kuolen mutta olin luvannu jo ittelleni että koitan ihan kaikkia laitteita mihin mut vaan raahataan ja näin mä sitten tein.
Tuntuu siltä että Suomessa (ainakin nyt Tampereen Särkänniemessä) jos jono on puolisen tuntia pitkä se on ihan valtava ja eikä siihen viitti edes mennä. Noh, täällä jenkeissä puolituntia on hyvin lyhyt aika, tuntikin vielä. Semmonen 1,5 - 2 tuntia on siis normaali jonotusaika täällä jos haluaa parempiin laitteisiin. Onneks mulla oli taas kamera mukana ja jälleen viihdytettiin itseämme ottamalla ihania kuvia.
 |
| Tossa laitteessa seistiin!! |
 |
| Meghan! |
 |
| Tässäkin sitten käytiin. Ainini ja toi huippu huoju tuulessa... |
 |
| Voi kuinka perinteistä! |
Sunnuntaina oli herätys taas 7 aikoihin aamulla ja voin kertoa että paluumatka meni hyvin pitkälti bussissa nukkuessa. Nyt on onneks jo tullu palauduttua reissusta ja tänään on luvassa Memorial Day paraatia. Palaillaan taas asiaan tän viikon Rotary Utica weekendin ja Senior Ballin merkeissä! Tässä vielä pieni loppukevennys.
