Tein ehkä elämäni parhaan valinnan ikinä liittyessäni Cross Country tiimiin. Ajatuksena "juostaan nyt vähäsen että pysyy jenkkikilot loitolla". Älä koskaan ajattele jenkeissä noin. Koskaan. Tuloksena tästä sain aikataulun missä toistaseks maanantaista perjantaihin treenit, tiistaisin ja torstaisin kahdet treenit, lauantaina joko kisat tai treenit. Mikä nerokas valinta ihmiselle joka ei ole koskaan elämässään harrastanut seurassa mitään jossa olis treenit useammin kun kerran pari viikossa ja jonka vasen jalka on vielä hieman vajaakuntonen. Ja nämä treenithän ei ole mitään höntsäämistä. Oon käyny jopa kolmissa treeneissä nyt ja joka kerta kuullu kuinka juokseminen on nyt meidän työtä ja se menee kaiken edelle jne. Mun jalat haluaa sanoa työsopimuksen irti. Ihan tosissaan. Hyviäkin puolia tietty on, oon saanu sieltä kavereita ja ne tytöt on toooodella mukavia. Ehkä mun kunto vielä kasvaa. Sitä odotellessa!
Kyllä sitä tänään tuli käytyä myös shoppailemassa! (Ensimmäistä kertaa täällä New Hartfordissa) Lähinnä urheilukamaa mukaan lähti, mutta kyllä sitä vähän jotain muutakin. Ostoksilla käytiin Chilestä tulleen vaihtarin Solen ja sen host siskon Caran kanssa.
 |
| Oltiin vissiin hirmu söpöjä. Kuultiin hirveesti "Aww!" -huutoja. |
 |
| Semmosia. Sisältöä en lähde sen tarkemmin esittelemään koska se tuskin on niin mielenkiintosta ja tän blogin tarkotus ei kuitenkaan ole esitellä mun ostoksia. |
No comments:
Post a Comment